top of page
Search
  • Writer's pictureSanna Niemelä

IDG2: Ajattelun taito antaa näkökulmia

Kerrotaan, että buddhalainen tietäjä Lin Chi sanoi aikoinaan eräälle munkille: "Jos tapaat Buddhan tiellä, tapa hänet." Hän tarkoitti sitä, että niiden, jotka luulevat löytäneensä kaikki vastaukset mistä tahansa, kuten uskonnosta, on alettava kyseenalaistaa. Jos siis jostain luulee tietävänsä jo kaiken, on syytä kyseenalaistaa tämä ajatus. Aina löytyy uutta opittavaa ja uusia syvyystasoja. Tarvitaan poisoppimista vanhasta, ajattelua ja entisten toimintamallien haastamista. Ulkoinen maailmamme tuo jatkuvasti meille eteen tilanteita, joita emme olisi voineet kuvitellakaan, emmekä välttämättä tiedä miten toimia. Asioiden kriittinen tarkastelu ja uusien näkökulmien löytäminen onkin tärkeä taito.


Ajattelun taito kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun näkökulmia, tasoja ja vinoumia alkaa havaita, sekä itsellään että muilla, se ei enää olekaan niin helppoa. Samoin eri näkökulmien yhtäaikainen tarkastelu ja luovalla tavalla yhdistäminen tuo myös omat haasteensa. Asiat voidaan nähdä samanaikaisesti sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Voidaan nähdä asiat asiakkaan näkökulmasta tai henkilöstön tai yrityksen tuotannon näkökulmasta, ja näiden välillä voi olla ristiriitaisuuksia.


Inhimillisen kapasiteetin laajentaminen tarkoittaa kykyä tarkastella asioita laajemmin ja toisiinsa kytkeytyneinä kokonaisuuksina. Jotta näitä tarkasteluja voisi tehdä uudella tavalla, tarvitaan luovuutta. Luovuus puolestaan vaatii tilaa ja aikaa ajattelulle, eikä arjen kiireiden ja murheiden keskellä se onnistu. Pidä siis huoli siitä, että aivosi saavat lepoa ja sopivasti erilaisia virikkeitä. Uuden opettelu esimerkiksi viitoittaa aivoille uusia reittejä ja avaa näkökulmia. Sen ei tarvitse olla mitenkään edes vakavamielistä. Esimerkiksi poikani (10 v.) kanssa olemme testanneet tekoälysovelluksia ihan normaalissa arjessa, kuten kyselty leivontareseptejä ja luotu tekoälyn ja valokuvan yhdistelmiä.


Inner Development Goals eli kestävän kehityksen muutostaidot listaavat ajattelun taidoiksi seuraavat: kriittinen ajattelu, monimutkaisuuden tiedostaminen, näkökulmien tarkastelun taidot, ymmärryksen luominen sekä pitkäjänteisyys ja visiointi. Ajattelin tässä blogikirjoituksessa painottua näkökulmien tarkasteluun, johon on monia hyödyllisiä viitekehyksiä, Inner Development Goals-taitojen viitekehyksen lisäksi. Tarkastelen tässä ajattelua Ken Wilberin nelikentän avulla.


Ajattelun taidosta täytyy vielä erityisesti korostaa se, että jokaisella meistä on luonnollisesti ne omat vääristymät ja tietynväriset lasit silmillä, joten mieti, että laittaisit nenällesi ne kaikkein puhtaimmat linssit, jotka näyttävät muut ja ulkoisen maailman erityisen kirkkaana, valoisana ja myönteisenä paikkana.



Integraaliteoria ja Wilberin nelikenttä

Ajattelun linsseistä eräs on se, miten hahmotamme ympäröivää maailmaa. Jokaisella meistä on jokin tietty lähestymistapa, joka tuntuu luontaisimmalta, ja suhtaudumme asioihin tämän linssin kautta. Moni näistä syntyy opintojen maailmankuvan kautta, toisiin organisaation kulttuuri saattaa voimakkaasti vaikuttaa. Kuitenkin kun lähestytään isoja haasteita ja mietitään systeemisten näkökulmien kautta, ratkaisut eivät välttämättä löydykään yksin sen oman luontaisen linssin kautta, vaan suunnat voivat aueta ihan toisista näkökulmista. Näitä eri näkökulmia on hyvä oppia hyödyntämään tarkoituksenmukaisesti.


Rakenteiden näkökulman ajattelu

Aloitetaan oikeasta alakulmasta eli ”ne”-kentästä, jossa yhdistyy ulkoinen maailma yhteisötasolla. Ollaan luotujen pelisääntöjen, rakenteiden, toimintatapojen ja mallien kentässä. Organisaatiolla on kaikille yhteisiä järjestelmiä, mittareita ja prosesseja. Isoissa korporaatioissa rakenteita on kerääntynyt usein runsaasti, ja ne saattavat jopa estää uudistumista ja asiakkaan palvelemista ketterästi. Start-up yrityksissä puolestaan ei aluksi ole ehkä minkäänlaisia rakenteita tai prosesseja.


Hyvä esimerkki rakenteista ja niiden uudelleenajattelusta on korona-aika. Ennen korona-aikaa monessa organisaatiossa oli luotu työntekemisen mallit niin, että työ suoritetaan aina fyysisellä työpaikalla. Kun työpaikat menivät monessa paikassa kiinni, työn tekeminen siirtyi etämalliin lähes yhdessä yössä. Ja monessa paikassa voitiinkin todeta, että itse työ ei olekaan niin paikkaan sidottua kuin aiemmin kuviteltiin. Rakenteellisesti organisaation on täysin mahdollista olla aivan täysin hajautettu eri paikkoihin, ja silti homma toimii.


Kun siis seuraavan kerran pohdit jotain kinkkistä ongelmaa, niin mieti, mikä on rakenteiden rooli. Tarvitaanko lisää rakenteita, ohjeita ja malleja vai vähemmän? Millä minimimäärällä pärjättäisiin ja oltaisiin ketteriä? Millaiset prosessit ovat juuri tässä tilanteessa ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta niitä oleellisimpia? Voisiko perinteisten organisaatiomallien sijaan jokin muu organisoituminen, kuten vaikkapa yhteisöohjautuvuus toimia paremmin?


Toiminnan näkökulman ajattelu

Oikean yläkulman kenttä on ”se”-kenttä eli yksittäisen henkilön ulkoisen tekemisen kenttä. Tämä tarkoittaa kaikkea sellaista, mitä yksilö tuo itsestään esiin ulospäin, kuten tehtäväsuoritukset, mutta myös vuorovaikutus ja viestintä. Usein ulkoinen toiminta on sellaista, jota kyetään jollain lailla arvioimaan ja mittaamaan, esimerkiksi onko henkilö toiminut prosessien mukaisesti vai ei, saavuttaako hän hänelle (ulkoa päin) asetetut tavoitteet vai ei.


Toimintaa ja tekoja tarvitaan, se on kiistämättä selvä asia, jos mitä tahansa halutaan edistää, mutta tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin. Yksilöiltä saatetaan vaatia lähes mahdottomia suorituksia, jotka ajavat motivoituneet tekijät ylisuorittamiseen ja uupumukseen. Toisaalta olen todistanut sitäkin, ettei yksilö tee asioille mitään, vaan odottaa passiivisena, että ”joku” tulee ja tekee, eikä itse tikkuakaan ristiin nosta sen eteen. Tekemisen liika korostaminen voi johtaa siihen, että ajattelua ja olemista on liian vähän, ja liika ajattelu ja oleminen voi johtaa siihen, että tekemistä on liian vähän.


Kun siis pohdit seuraavan kerran jonkin kinkkisen haasteen ratkaisua, niin pysähdy tarkastelemaan toiminnan näkökulmaa. Voisiko asian hoitaa jotenkin toisin? Mikä olisi paras, nopein, ketterin – ja vaikuttavin tapa toimia? Mikä on se ensimmäinen toiminnan askel, josta voisi aloittaa? Mitä itse voin asian eteen tehdä tässä kohtaa? Miten toimintaa jatketaan?


Ajattelun näkökulman ajattelu

Vasemman yläkulman ”minä”-kentällä tarkoitetaan yksilön sisäistä näkökulmaa. Eli käytännössä juuri sitä, mistä tämä kirjoitus kertoo – oman ajattelemisen ajattelusta (vinkki: ajattelun ajattelun ajatteluun kannattaa syventyä Esa Saarisen luennoilla lisää). Yksilön sisäiseen maailmaan kuuluu ajattelun ja ajattelumallien lisäksi myös tunteet, motivaatiot, prioriteetit, omat sisäiset kokemukset ja omat tarinat.


Toisinaan organisaatioissa yksilöiden näkökulmat, vaikkapa jokaisen yksilöllisten vahvuuksien tunnistaminen ja huomioiminen jäävät kovin vähälle, toisinaan taas ongelmat voidaan nähdä pelkästään yksilön oman pään sisäisenä ongelmana, vaikkapa suhtautumisessa työuupuneisiin. Yksilöllistä, sisäistä näkökulmaa ajatellessa voidaan siis myös mennä liiallisuuksiin, mutta toisaalta sitä saatetaan aliarvioida. Loppujen lopuksihan jokainen teko ja tekeminen on ensin ollut ajatus jonkun yksilön mielessä, joten sillä on valtavan suuri merkitys. Toki sitten mikään ajatus ei synny tyhjiössä, vaan moni ulkoinen asia vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia henkilöiden päässä syntyy.


Kun siis itselläsi on seuraavaksi edessä jokin haastava pulma, mieti, voitko itse ajatella asiasta jotenkin toisin? Oletko ajattelussasi huomioinut laajasti eri näkökulmia?

Mihin tietoon voi luottaa ja mihin suhtautua kriittisemmin? Mikä on oma roolini ja oman ajattelun vaikutus lopputulokseen? Huomaanko omat ajatukseni, tunteeni ja ajattelun vääristymäni riittävän selvästi? Mistä näkökulmasta itse lähestyn tilannetta? Onko tässä tilanteessa syytä vielä laajentaa ajattelua, vai jo siirtyä suunnitelmista toimintaan?


Kuva: tekoäly Lexica Art luoma kuva vanhasta bisnesnaisesta ajattelemassa.


Kulttuurin näkökulman ajattelu

Vasemman alakulman kenttä on kulttuurin kenttä, eli yhteisen sisäisesti jaetun kenttä, jota ehkä harvemmin osataan pukea sanoiksi. Me opimme jo lapsuudessa tiettyjä yhteisön normeja ja kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miten pitää ajatella ja toimia tietyissä tilanteissa. Työpaikoilla on myös omanlaisiaan sanoittamattomia normeja, kuten vaikkapa että toisissa työpaikoissa on toivottua ja suotavaa mennä juttelemaan ”isolle pomolle” suoraan, kun taas toisissa niin ei missään tapauksessa tule tehdä, eikä näitä ohjesääntöjä kukaan ole kirjannut ylös, eikä niistä välttämättä uusille tulokkaille edes kerrota. Ne aistitaan tai sitten opitaan kantapään kautta omakohtaisesti.


Sanotaan, että kulttuuri syö strategian aamupalaksi, millä tarkoitetaan sitä, etteivät strategisia tavoitteita useinkaan saavuteta, kun kulttuurissa jokin hankaa vastaan. Yhteisesti jaetun, kirjoittamattoman sanoittaminen on varsin hankalaa, ja siihen usein kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Yhteisen kulttuurin luomisessa piilee kuitenkin valtavia mahdollisuuksia, hyvässä mielessä. Vaikkapa arvojen luominen yhdessä tuo sanoja näille jaetuille, merkityksellisille asioille. Olin vastikään fasilitoimassa erään organisaation arvojen uudistamista, ja siellä henkilöstöltä nousi erittäin vahvasti esiin kestävän kehityksen arvomaailma. Se oli monelle jo erittäin tärkeä asia, ja nyt organisaatiossakin nostettu arvoiseensa asemaan.


Kun siis jossain toimimassasi yhteisössä kohtaat vastustusta ja haasteita, niin mieti, mitä yhteisiä merkityksellisiä ja tärkeitä asioita itse asiassa ehkä tietämättämme jo jaamme? Entä miten sitä yhteistä, jaettu arvomaailmaa voidaan sanoittaa, jakaa ja vahvistaa? Mitkä tekijät sitovat työyhteisöä ja liimaavat yhteen juuri tähän työpaikkaan? Mikä luo lisää yhteistä hyvää, mikä puolestaan hajottaa? Onko kulttuurissa jotain erityisen hyvää ja esiin nostettavaa? Keitä ovat ne kulttuurin lähettiläät, joilla on tärkeä rooli yhteisössä?


Muita näkökulmien laajentamisen viitekehyksiä


Viitekehykset ovat mielestäni erittäin hyödyllisiä näkökulmien moninaiseen tarkastukseen. Jokainen näistä voi löytää sen itselleen sopivimman ja käyttökelpoisimman, tilanteiden mukaan. Tässä muutama poiminta mahdollisista muista:


  • Aikanäkökulmat: miltä asia näyttää lyhyellä aikavälillä, vaikkapa puolen vuoden tai vuoden sisään, entä pitkällä tähtäimellä, 10 tai 20 vuoden kuluttua?

  • Yksilön päätöksen näkökulmat: miten vaikkapa uravalintani vaikuttaa onnellisuuteeni? Entä taloudelliseen asemaani? Miten perheeni suhtautuu tähän, onko suhtautuminen erilainen, jos tätä päätöstä tarkastellaan lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä? Onko päätökselläni laajempaa vaikutusta?

  • Sidosryhmänäkökulmat: miltä asia organisaatiossa näyttää henkilöstölle, eri osastoille ja sisäisille sidosryhmille, miten asiakkaat suhtautuvat, entä ulkoiset sidosryhmät kuten osakkeenomistajat, hallitus?

  • Ihmiskunnan tulevaisuuden näkökulma: miltä asia näyttää planetaarisesta näkökulmasta? Entä inhimillisestä näkökulmasta? Miten tulevaisuuden ihminen 200 vuoden päästä näkee nämä päätöksemme tässä hetkessä?

Oikein mukavia näkökulmien vaihtamisen hetkiä!

141 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page