Onko nyt oikea aika unelmoida? Väittäisin, ettei koskaan pidä luopua toivosta ja unelmistaan. Se musertaa henkisesti. Moni on luopunut haaveistaan, jotta voisi elättää turvallisesti perheensä. Väliaikaisena ratkaisuna sellaista varmasti toisinaan tarvitaan. Jos jatkuvasti sivuutat tarpeesi, toiveesi ja unelmasi, se kuitenkin kääntyy sinua vastaan. Elät vain puolittain. Toisinaan se sisäinen liekki on käynyt vajaalla teholla jo pitkään. Et enää ehkä edes tiedä, mitä itse haluaisit. Ei kuitenkaan pidä huolestua - saat kyllä hiljaisia merkkejä, jos maltat pysähtyä ja kuunnella itseäsi.
Mietin, miten coachingissa käsitellään tavoitteita ja niiden saavuttamista. Mieleeni nousi metafora kuumailmapallosta. Sillä pääsee nykyjumista eteenpäin matkalle, jonka suuntaa ja laskeutumispaikkaa ei lopulta täysin tiedä ennakkoon. Tarvitaan valtavan paljon rohkeutta. Pidänkin kovasti sanonnasta, että "silloin alkaa tapahtua, kun uteliaisuus voittaa pelon."
Meillä monilla on kuitenkin valtavasti taakkaa, joka pitää meidät paikallaan. Joskus elämäntilanne estää etenemistä kohti unelmia, joskus toiset ihmiset haluavat pitää meidät kiinni vanhassa. Joskus ajoitus ei vain ole paras mahdollinen. Uuden kahvilan perustaminen pandemian sulkuaikaan saattaa olla se väärä hetki. Usein ne esteet ja hidasteet ovat kuitenkin päämme sisäisiä. "En minä osaa kuitenkaan." "Ei minun tarvitse lähteä tästä minnekään, ihan hyvä on turvallisesti tässä." Mielemme yrittää suojella meitä. Jos kuitenkin jäämme paikallemme, saatamme miettiä vaikkapa koko loppuelämämme, millaista elämämme olisi ollut, jos olisin uskaltanut.
Toki ilman mitään eväitä ei matkaan kannata lähteä. Reissusta tulee kovin lyhyt, jos emme ole varautuneet. Toisinaan kaveri on hyvä olla matkassa mukana. Porukassa on helpompaa päättää mitä tehdä, jos jokin menee pieleen. Vastaavasti myös jos oma liekki on hiipumassa, voi kaverilla olla vielä virtaa puhaltaa lisää. Tarvitaan siis tukiverkostoja, työkaluja ja osaamista sekä energiaa.
Unelman toteuttamiseen tarvitaan paljon sitä kaasua, joka pitää ilmassa, nostattaa ja virtaa. Omat vahvuutemme ovat niitä, joiden tekeminen on helppoa, kevyttä ja usein jopa niin itsestään selvää, ettemme tunnista niitä vahvuuksiksemme. Toisille asioiden organisointi ja monen pienen asian mielessä pitäminen on luontaista. Joillekin puolestaan kehittäminen ja visiointi ja asioiden näkeminen uudessa valossa on se, jota heidän kannattaa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman paljon. Joitakin taitoja voi ja pitääkin opetella, mutta jos unelman toteuttaminen vaatii vain ja ainoastaan aivan erilaisia taitoja kuin niitä, jotka meille ovat luontaisimpia, voi matkanteko olla todella kuormittavaa. Matka etenee sujuvimmin vahvuuksiamme hyödyntäen.
Uudenlaiset tilanteet vaativat myös toisinaan korjausliikkeitä. Saatamme olosuhteiden vuoksi ajautua vähän toisenlaiseen suuntaan kuin olemme kuvitelleet. Se on myös matkanteon suola. Voikin löytää itsensä jostakin paljon upeammasta paikasta, kuin olisi voinut kuvitellakaan. Tämä on hyvä tiedostaa, ettei matka aina suju suunnitelmien mukaan. Silloin kun näitä hetkiä tulee, on hyvä muistuttaa itseään siitä, miksi on lähtenyt unelmiaan tavoittelemaan. Voikin huomata, että se tavoiteltu kohde ei olekaan enää se kaikkein tärkein, vaan sitä unelmaa onkin saada olla huikealla matkalla kohti jotakin uutta ja odottamatonta. Se on mahtavaa.