Mukavuusalueelta kasvun alueelle

Muutos ja kasvu eivät tapahdu yhdessä yössä, paitsi jälkeenpäin kirjoitetuissa sankaritarinoissa. Kasvuun kuuluu aina erilaisia vaiheita, jotka menevät osin limittäin ja yhtä aikaa, ja välillä palataan takaisinpäin. Joskus haasteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä laitetaan jarrut päälle eikä haluta edetä enää eteenpäin.

Totutulla mukavuusalueella on helppoa, tuttua ja turvallista. Asiat ovat kontrollissa ja hallittavissa. Mukavuusalue on toisaalta myös mukava hengähdys- ja lepopaikka, jos muutoksia on ollut pitkään, ja ne ovat kuluttaneet voimavaroja. Silloin uuden oppiminen on toivottavasti vain vähän venymistä turvallisissa rajoissa, jaksamisen mukaan.

Kun työpaikalla tarvitaan merkittävämpää muutosta ja aivan toisenlaisten työtapojen oppimista, tai itse tähtäät isompiin saappaisiin, joudutaan väistämättä käymään pelkoalueen kautta. Itseluottamus ei enää säilykään vahvana, vaan pelottaa. Tässä vaiheessa tarvitaan muiden mielipiteitä, jotka saattavat joko tukea kohti tavoitteita etenemistä tai estää. On helpompaa keksiä tekosyitä, miksi ”tämä ei nyt meillä/mulla onnistu” ja palata tuttuun ja turvalliseen kuin kohdata pelot. Tai nähdä ne kasvuun ja kehittymiseen kuuluvina vaiheina.

Kun luottamus vahvistuu, aletaan tosihommiin. Oppimisalueella motivaatio on korkealla. Opetellaan uusia taitoja ja ratkaistaan haasteita. Itseluottamus kasvaa oppimisen myötä. Oppimisvaihe on toki myös kuormittavakin, kuten uuden oppiminen usein on, mutta samalla se on myös hyvin palkitsevaa, kun selviää haasteista, joista aiemmin ei olisi voinut kuvitellakaan selviävänsä.

Kasvun alueella kasvua on jo tapahtunut. Ei siis suinkaan yhdessä yössä, ja jälkeenpäin askeleet sinne ovat saattaneet unohtuakin. Ja toisinaan kasvun alueelle päästessä ei ehkä ymmärräkään, millaisen vuoren päälle onkaan kiivennyt. Se on siis hyvä tiedostaa. Se on juhlimisen paikka!