Search
  • Sanna Niemelä

Oman maailmankuvan yhteensopivuus työpaikan kanssa

Millainen työympäristö on sinulle sopivin? Onko se sellainen, jossa on selkeät säännöt ja tiimiläisillä rajatut työnkuvat, jota mielelläsi noudatat? Entä onko se sellainen, jossa saat viedä asioita eteenpäin? Sellainen, jossa pääset itsenäisesti toteuttamaan, kunhan tavoitteet saavutetaan? Vai työympäristö sellainen, jossa haasteet ovat suuria, eikä valmiita ratkaisuja ole vielä olemassa, ja tarvitaan luovuutta ja yhteistyökykyä?


Varsinkin suuremmissa työpaikoissa mahdollisuuksia on laajemmin, ja sieltä löytää monenlaisia rooleja. On kuitenkin hyvä miettiä työn sisällön lisäksi myös työpaikan toivottua luonnetta. Onko siellä vahva hierarkia ja tiukat roolit, joihin pitää sopeutua? Entä onko siellä vahva tavoitteellisuuden kulttuuri, jossa sinulta odotetaan tuloksia? Vai ratkaistaanko siellä isoja haasteita ja luovuus, aito yhteistyön tekeminen ja jatkuva muutos ovat sitä arkipäivää. Näitäkin varmasti kaikkia löytyy monesta työympäristöstä, mutta varsin erilaisilla painotuksilla.


Meillä on kuitenkin vahvuutemme, jotka parhaiten pääsevät kukoistukseensa silloin, kun työympäristö luo näille vahvuuksille parhaat mahdolliset edellytykset.


Esittelen tässä kolme varsin tyypitettyä kuvausta siitä, millaisten maailmankuvien kautta saatat katsoa maailmaa, ja miten nämä saattavat antaa viitteitä siitä, millaisessa työympäristössä tulisit parhaiten viihtymään. Tilanteet vaihtelevat ja kaikkia tarvitaan toki, mutta toivottavasti tämä edes hieman antaa ymmärrystä, ettet erehdy sinulle sopimattomaan työympäristöön.



Mukautuja nauttii työympäristöstä, jossa on selkeät roolit ja hierarkia. Esihenkilö antaa hänelle ohjeita, ja tiimissä kaikki ovat vertaisina toinen toisensa rinnalla. On hyvä, että joku muu päättää! Mukautuja seuraa helposti auktoriteettia, eikä halua haastaa häntä (paitsi hyvin äärimmäisissä tapauksissa). Mukautujat ovat ihanteellisia työntekijöitä silloin, kun haetaan uskollista tiimipelaajaa. Mukautujat sopivat erinomaisesti prosessimaisiin työtehtäviin, kun roolit ovat selkeitä ja päätökset tehdään ylhäällä. Toisinaan mukautuja löytää itsensä esihenkilötehtävästä. Siinä roolissa usein joku muu kuin mukautuja on häntä vaikuttavampi johtajana, sillä mukautuja välttelee konflikteja, tarvitsee johtamiseensa tukea ja saattaa jopa toivoa olevansa tiimiläisten kanssa kaveri. Asioiden edistäminen vie aikaa, sillä hän ei halua päättää itse eikä pahoittaa toisten mieltä.


Suorittaja puolestaan nauttii työympäristöstä, jossa pääsee itsenäisesti toteuttamaan itseään. Häneen saattaa vedota työpaikkailmoitusten termi ”näköalapaikka”, sillä hän haluaa tehdä itselleen tärkeäksi kokemia asioita. Myös palkkatieto on tärkeä, uralla etenemisen tulee tarkoittaa pääsääntöisesti myös suurempaa palkkapussia, silloin hän on menestynyt! Suorittajalle tavoitteet ovat tärkeitä, sitten tietää, onko menestynyt työssään vai ei. Hän toki kokee riittämättömyyden tunnetta, jos ei tavoitteisiinsa pääse. Suorittaja on monelle yrityksille todellinen kultakimpale! Hän tekee paljon työnsä eteen. Usein tosin yksin. Suorittaja saattaa kokea olevansa itse paras tekemään hommat. Liika yhteistyö on täyttä ajanhukkaa! Tavoitteethan olivat jo kaikkien tiedossa, joten hommiin vaan heti! Esihenkilönä suorittajat pitävät tiimin katseen kiinni pallossa. Toki tiimiläiset saavat vapauksia toteuttaa työtään haluamallaan tavalla – kunhan tavoitteet vaan saavutetaan. Suorituksia saatetaan juhliakin, mutta vasta kun työt on tehty. Suorittaja on ihanteellinen työtekijä: osaa paljon, tekee ja saavuttaa sekä haluaa kunnianhimoisesti oppia jatkuvasti lisää. Suorittajien perustyyppejä löytyy runsain mitoin isoista konsulttitaloista, mutta ilmiönä suorittajuus on läsnä lähes jokaisessa organisaatiossa.


Yhteiskehittäjäksi kasvaa, kun suorittaminen ei enää toimi. Organisaatiossa saattavat haasteet olla niin suuria, että on kyettävä muuhunkin kuin tavoitteiden asettamiseen ja saavuttamiseen. Yritys on saattanut olla aivan konkurssin partaalla, ja on ollut pakko tehdä jotain uudella tavalla. Moni puolestaan on kokenut yksityiselämässään jonkin sen luokan muutoksen, kuten avioero, lapsen syntymä, sairastuminen tai jopa läheisen kuolema, joka on asettanut elämän erilaisiin mittasuhteisiin. Ehkä joskus joku kollega tai coach tai organisaatiomuutos ja potkut ovat saanut murrettua suorittajan ajattelua siten, että aletaan nähdä maailma radikaalisti eri tavalla. Ego kehittyy siten, ettei ”itse” ole enää samalla tavalla keskiössä kuin ennen.


Yhteiskehittäjä nauttii siitä, että asioita voi ajatella pitkällä aikavälillä. Ja välillä lyhyellä aikavälillä. Voi katsoa laajaa kokonaiskuvaa, ja toisinaan tarkastella jotain oleellista yksityiskohtaa. Asioita voi tarkastella eri näkökulmista, ja hahmottaa systeemejä ja riippuvaisuuksia. Systeemit eivät ole pelkästään prosessikaavioita, vaan ihmiset nähdään osana systeemiä. Jopa oma ajattelu ja oma näkökulmat nähdään vaikuttamassa siihen, millaisena systeemi nähdään. Tähän tarvitaan vahvaa oman ajattelun reflektion taitoa. Kun omaa ja muiden ajattelu tarkastelee, huomaa puuttuvat näkökulmat sekä osaa myös linkittää ja integroida erilaisia ajatuksia toisiinsa. Konfliktit nähdään hyvinä asioina, jotka vievät eteenpäin.


Yhteiskehittäjät ovat myös usein hyvin tavoitteellisia ja vaativia, mutta he ymmärtävät, että parhaisiin lopputuloksiin pääsee yhteistyöllä. Suuria muutoksia, transformaatioita, ei tehdä seuraavan kvartaalin tai tilikauden loppuun mennessä, mutta tehdään. Nöyrästi oppien kokemuksista ja eri näkökulmia ja lähestymistapoja hyödyntäen. Toisinaan kuulee, että yhteiskehittäjät ovat ihan ”yksisarvisia” viitaten siihen, ettei heitä olisi olemassakaan. Kyllä heitä on, arviolta 5 % on kapasiteettia yhteiskehittäjän maailmankuvaan, mutta he saattavat joskus ulospäin ottaa esimerkiksi suorittajan tai jopa mukautujan roolin. Heitä ja heidän koko potentiaaliaan ei siis välttämättä edes tunnisteta organisaatioissa, vaan he saattavat toteuttaa monimuotoisesti itseään sitten harrastusten kautta. Yhteiskehittäjä voi myös pitää yksintekemisestä. Kuitenkin ajattelussaan hän tiedostaa, että tarvitaan muunlaisiakin näkemyksiä, hänen omansa ei ole se ”paras totuus”, vaan ajattelussaan hän kuitenkin hyödyntää moninäkökulmaisuutta.


Entä missä yhteiskehittäjät viihtyvät parhaiten? Yhteiskehittävät voivat viihtyä toki missä vaan, kun ajattelun kapasiteetti on laajaa ja näkevät asiat monelta kantilta, mutta kukoistamaan he pääsevät organisaatioissa, joissa heille sallitaan vapautta olla sellaisia kuin he ovat: monimuotoisia ja vaikuttavia johtajina.


Ehkä et tunnista itseäsi puhtaasti mistään näistä kuvauksista? Ei haittaa – näin hyvinkin voi olla! Maailmankuvat menevät limittäin ja yhdistyvät toisiinsa. Ehkä kuitenkin näistä löydät ne, missä et haluaisi ainakaan olla.

73 views0 comments

Recent Posts

See All