“You must be the change you wish to see in the world.” – Mahatma Gandhi
"Sinun pitää itse olla sellainen muutos, jonka haluat nähdä maailmassa” on pitkään ollut eräs lempilainauksistani. Törmään siihen toistuvasti (esimerkiksi sain tämän lauseen jopa erään verkkokauppatilaukseni mukana pienellä kortilla, jonka kiinnitin näkyville jääkaapin oveen).
Ei ole kuitenkaan aina täysin helppoa olla sellainen kuin toivoisi. On paljon kulttuurin ja ympäristön luomia vinoumia, jotka vaikuttavat tiedostamattamme omaan ajatteluumme. Ja kuitenkin on vain yksi asia, jonka voimme muuttaa: oman itsemme sekä suhtautumisemme asioihin. On siis oltava se muutos, jonka haluamme nähdä, ensin itse.
Tiedostamisen osalta mietitäänpä hetki sellaista muutosta, että toivoisit, että maailma olisi hyväksyvä kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, vaikka poikkeaisivat normiväestöstä jollain tavalla. Väittäisin, että jokaisella meistä on sisäänrakennettu tarve olla hyväksytty yhteiskunnassa ja kuulua johonkin yhteisöön, riippumatta siitä, millaisia olemme. Tätä hyväksyntää kaipaavat kuitenkin myös sellaiset, jotka eivät hyväksy kaikkea erilaisuutta. Pystytkö siis suvaitsemaan myös suvaitsemattomat? Hyväksytkö myös ne, jotka eivät erilaisuutta hyväksy? Ohitatko nämä henkilöt vai yritätkö ymmärtää?
Jotta aitoa muutosta päästään edistämään ja tarvitaan monia näkökulmia, on ne pystyttävä ottamaan huomioon. Tärkeää on vain kyetä näkemään ero ihmisen ja mielipiteiden välillä. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo itsessään, mutta ihmisarvoa alentavia mielipiteitä tai tekoja ei pidä sallia. Rajat on asetettava silloin. Keskusteluissa asiat saavat riidellä, mutta eivät ihmiset. Jos mennään ihmisten välisen riitelyn tasolle, ollaan ongelmissa. Kun asiat henkilöityvät, riidat pitkittyvät. Aina ei päästä yhteiseen hyvään lopputulokseen, mutta silloin ainakin voidaan siitä olla yhtä mieltä, että mielipiteissä on eroa. Jos erot ovat liian suuria, ehkä edistämäsi asiat pitää pilkkoa vähän pienempiin ja helpommin sulateltaviin askeleisiin ensin. Toisinaan sulatteluaika auttaa.
Yhteen muottiin mahtuvien sankarijohtajien aika on ohi
Maailman ongelmat ovat kuitenkin niin kompleksisia, ettei niitä voi yksi ihminen ratkaista. Oma osaaminen ja näkemykset ovat liian yksipuolisia, kun asiat ovat vaikeita, monimutkaisia, muuttuvia ja ennalta-arvaamattomia. Kuitenkin usein tällaisissa tilanteissa ihmiset kaipaisivat yhtä vahvaa johtajaa, joka tietää kaikesta kaiken ja on itsevarma. On tilanteita, joihin vahva johtaja sopii ja toimii hyvin. Kuitenkin toisissa vahva johtaja voi ajaa entistä pahempiin tilanteisiin. Johtajuuden on muututtava myös siksi, että työyhteisöissä ihmiset ovat muuttuneet. Yhä useampi kaipaa sitä, että voi vaikuttaa asioihin ja työllä on merkitystä, ja tällaisiin yhteisöihin liian määräilevä pomo ei sovi.
Kun haasteet ovat suuria ja tarvitaan radikaalia muutosta, se on tehtävä yhdessä, yhteistyössä ja inklusiivisesti. Johtajuus ei olekaan enää rooli, vaan johtajuus on tehtävä, jolloin se voi olla vaihtuvaa ja eri ihmisellä eri tilanteissa. Yhä useamman on löydettävä itsestään johtajuutta. Johtajuutta on koordinoida yhdessä tekemistä ja nousta tilanteen vaatimien tehtävien tasalle sekä huolehtia päätösten tekemisestä ja etenemisestä. Vaaditaan myös joustamista ja tilannetajua, sillä yhdessä tehdessä ratkaisuja ei aina ennalta osaa arvioida, joten tarvitaan epävarmuuden sietämistä ja uskoa siihen, että lopulta 1+1 on paljon enemmän kuin 2.
Kulttuurillemme tyypillistä on usein ryhtyä heti toimeen. Hommat pitää saada tehtyä ja ongelmat insinöörimäisen suorasti ratkaistua. Tämä toimii varsin hyvin suoraviivaisissa ongelmanratkaisutilanteissa, mutta isommat ongelmat vaativat erilaisen prosessin, sillä muutoin asiat ratkaistaan vanhoilla, totutuilla tavoilla ja ratkaisuilla, jolloin mikään ei juuri muutu. Siksi tarvitsemme hitaita ajattelun prosesseja. Tarvitaan ajattelun taidon kehittämistä, ettei vain hieman paranneta vanhaa, vaan kyseenalaistetaan aiemmat toimintamallit, ja mietitään ihan uudella tavalla. Toki sitä vahvaa johtajuutta tarvitaan juuri tässä, ettei ryhmässä mennä enemmistön ajattelun mukaan, vaan jokainen rohkenee ravistella omia ajatuksiaan. Turvallisessa ryhmässä on sallittua olla erilainen. Uudenlaista visionäärisyyttä ja rohkeutta tarvitaan.
Kukaan ei halua muuttua – eikä edistää muutosta
Silloin kun tarvittaisiin aitoa muutoksen tekemistä, erilaista toimintaa ja ajattelua, niin huomataankin, että harvassa ovatkin ne muutoksen tekijät ja vastuun ottajat.
Klassisessa meemissä iso joukko huutaa kyllä haluavansa muutosta, mutta jos kysytään, kuka haluaa muuttua, niin harva haluaa, eikä kukaan muutosta haluaa vetää. Ilmiönä tämä on täysin ymmärrettävä, eli jokainen haluaa pysytellä omalla turvallisella mukavuusalueellaan. Sitä odotellaan vain kotisohvalla, että ”joku muu” tulee ja tekee muutoksen. Hämmentävin kohtaamani esiintymä tästä oli, kun eräässä johtoryhmässä ihmeteltiin, kun ei ”ne muut” (esihenkilötehtävissä olevat) tule muutosvalmennuksiin mukaan, ja ihmettelevät henkilöt eivät itse ainoassakaan muutosvalmennuksessa olleet mukana. Seuraukset olivat odotettuja, eli hänen muutostaan vastustettiin voimakkaasti.
Meemi: versioitu (tuntematon lähde) brasilialaisen sarjakuvataiteilijan Lute piirroksesta (2012)
Kun juuri kukaan ei halua muuttua eikä vetää muutosta, niin voiko mikään muuttua ja miten se tapahtuu? Jos todellakaan kukaan ei muutosta halua eikä tee, niin eihän sitä muutosta tule kuin olosuhteiden pakottamana. Eli aina toki voi passiivisena odotella ihmeitä tapahtuvaksi. Ehkä elämä antaa tilanteen eteen, jossa on pakko jotain muuttaa. Tämä on toki aina vaihtoehto. Tai sitten voi lähteä kasvattamaan sitä sisäistä motivaatiota ja visiota itse, ja usein tähän tarvitaan tukihenkilöitä. Oli se sitten omasta lähipiiristä tai omasta tiimistä, johtoryhmästä tai muutoshenkisten asiantuntijoiden joukosta, niin se oma tukiverkosto on tärkeä. Joskus tarvitaan ulkopuolisia apuun eli ajattelun ammattilainen kuten coach, mentori tai muutosvalmentaja on hyvä ottaa tueksi vahvistamaan omien ja tiimin ja työyhteisön muutosten edistymistä.
Vaatii myös vahvaa oman mielen hallintaa ja tasapainoa, kun lähtee edistämään jotakin. Puolikuntoisena ja vähissä voimissa se ei onnistu, vaan on huolehdittava ensin omasta jaksamisestaan. Haasteena tässä maailman ajassa on se, että nyt niin moni asia on murroksessa. Sota Euroopassa tuo lisäksi epävarmuutta ja lisää painetta, mikä meillä näkyy esimerkiksi voimakkaan inflaation kautta. On siis paljon ikävien tunteiden kanssa elämistä ja olemista, ja juuri niiden käsittelemiseen kannattaa varautua. Ikävät tunteet tulee kohdata ja käsitellä, mutta niihin ei pidä jäädä vellomaan. Tunnetaidot ovatkin erityisen tärkeitä taitoja erityisesti haastavissa tilanteissa.
Keskinkertaisen konttorirotan kohtalo
Eräs merkittävä meneillään oleva muutos työelämässä on vahva kehitys tekoälyssä. Vaikka en millään muotoa ole tekoälyn asiantuntija, niin jo nyt näen sen tuomat valtavat mahdollisuudet. Tekoäly muuttaa työn tekemistä aivan valtavasti jo lähiaikoina, sillä se on kehittynyt huimasti tuoden uskomattomia uusia tekemisen tapoja aivan jokaisen ulottuville. Nyt on mahdollisuus valita: oletko muuttumattomuuden ja entisen säilyttämisen vai uuden opettelemisen kannalla? On tehtävä kokeiluja ja valittava omia linjauksia siitä, milloin hitaat prosessit ja inhimillinen ajattelu ja luovuus ovat tärkeämpiä, milloin taas omaa tekemistä helpottamaan voi hyödyntää tekoälyn tuomia mahdollisuuksia.
Tässäkin on yksinkertaistetusti kyse siitä, että oletko passiivinen sivustaseurailija vai aktiivinen toimija ja kehityksessä mukana?
Kuva: Lexica.art
Elämässä on pitkälti kyse näiden välisestä tasapainosta. Joissain tilanteissa voikin olla viisainta vähän seurailla ensin, mutta toisissa tilanteissa jäät pois kelkasta, jos et toimikaan. Ja toiminta voi pelottaa, kun joudut mahdollisesti täysin epämukavuusalueellesi, jossa tulet kokemaan ikäviä tunteita, mitä et vapaaehtoisesti haluaisi kokea. Oletko valmis sietämään epätäydellisyyttä ja osaamattomuuden kokemusta? Milloin uteliaisuus voittaa pelot? Mitä on turvallista kokeilla, ja mistä saat tukea ja apua, kun sitä tarvitset? Tekoäly auttaa myös ideoinnissa, joten voit kysyä siltäkin vinkkejä siihen, mitä tehtävistäsi se osaisi hoitaa. Sitten voit uteliaana kokeilla, miten hyvin se niissä jo onnistuu.
Keskinkertaisen konttorirotan kohtalo tässä murroksessa riippuu sen nopeasta sopeutumiskyvystä. Jos toimistotyössä ei opi eikä haluakaan oppia mitään uutta, on suuressa vaarassa pudota kehityksen kelkasta. On siis joko lähdettävä luomaan itselleen sellaisia uusia työrooleja, joissa voi yhdistää sellaisia työtehtäviä, joissa ihmisen ajattelu ja tekeminen ovat kriittisessä roolissa, tai tartuttava tilaisuuteen, jossa omaa keskinkertaisuuttaan kehittämällä ja tekoälyn ominaisuuksia yhdistämällä saa luotua itselleen aivan uudenlaisia supervoimia. Mikään ala tuskin on täysin suojassa miltään teknologiselta kehitykseltä, mutta kannattaa miettiä omia vahvuuksiaan ja sitä, millaisissa tehtävissä ja tehtäväyhdistelmissä olisi luontaisesti omimmilla alueillaan, mikä vähentäisi kuormittuneisuutta ja auttaisi jaksamaan työssään. Toki on hyvä muistaa, että me opimme kyllä vaikka ja mitä uutta, joten teknologian hyödyntäminenkin on useimmille meistä täysin opittavissa oleva taito.
Toiminnan edistämisen taidot
Mitä tulee sekä isojen muutosten tekemiseen, kuten ilmastomuutoksen hidastamiseen, että henkilökohtaisella tasolla tapahtuviin muutoksiin, kuten tekoälyn hyödyntämisen opettelemiseen, tarvitsemme niihin toiminnan edistämisen taitoa. Tällaisia kehitettävissä olevia muutostaitoja ovat (Inner Development Goals – kestävän kehityksen muutostaidot).
Rohkeus
Omien arvojen takana seisominen rohkeasti ei aina välttämättä ole helppoa kaikissa ympäristöissä. Rohkeutta kuitenkin tarvitaan silloin, kun jotain merkittävää muutosta halutaan edistää. Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelota, vaan sitä, että kuitenkin toimii ja etenee, vaikka tuntuukin pelottavalta.
Luovuus
Valmius rikkoa perinteisiä toimintamalleja on myös haastavaa, jos maaperä ei ole sille vielä otollista. On löydettävä toisenlaisia lähestymistapoja luovasti, tai sitten on lähdettävä liikkeelle hitaammin tai toisella maaperällä onnistuneesti kokeillen.
Optimismi
Myönteisyys ja toivon ylläpitäminen ei sekään ole aina helppoa, joten kannattaa hakeutua sellaisten seuraan, jotka ylläpitävät ja kannattelevat silloinkin, kun oma usko on koetuksella. Tulee päiviä, jolloin optimismi on koetuksella, ja pieniä onnistumista kannattaa aina juhlistaa niitä
Sinnikkyys
Sitoutuneisuus on se kaikkea ylläpitävä liima. On tehtävä päätöksiä ja luotava visioita, joihin voi sitoutua pidemmäksikin aikaa, ja on sinnikkäästi jaksettava jatkaa silloinkin, kun eteneminen tuntuu hitaalta ja mahdottomalta. Sinnikäs keksii uudet keinot, kun vanhat eivät toimi.
Näiden taitojen osalta on syytä muistaa se, että näitä taitoja voi kehittää. Osa meistä on luontaisesti muita rohkeampi, luovempi, myönteisempi ja sinnikkäämpi, mutta mikään näistä taidoista ei ole sellainen kiveen hakattu taito, että olet tällainen, etkä muuksi muutu. Taitojen kehittämisessä on paljon myös kyse kyvystä kohdata ikäviä tunteita ja käsitellä ne pois alta. Rohkeus vapautuu, kun kohtaa pelkonsa. Luovuus vapautuu, kun kohtaa oman mielensä rajoitteet. Optimismi vapautuu, kun käsittelee negatiivisten ajatustensa taustalla olevat tekijät. Sinnikkyys vapautuu, kun löytää omat sisäiset ja ulkoiset tukijoukkonsa.
Älä siis luovuta, kun asiat ovat hankalia, vaan jatka eteenpäin.