Muutokset herättävät tunteita. Toki myös toisinpäin: tunteet herättävät muutoksia! Muutoksiin joka tapauksessa aina liittyy tunteita. Etenkään organisaatiomuutokset eivät etene loogisesti ja järkevästi, suunnitellut vaiheet kerrallaan, vaan inhimillisinä ihmisinä meissä herää monenlaisia reaktioita.
Etenkin silloin, kun muutos tulee yllättäen ja pyytämättä, tarvitaan tukemista. Kriisipalaverit ja keskustelutilaisuudet ovat äärettömän arvokkaita, jotta tilanteesta päästään rakentavasti eteenpäin. Työnteon tehokkuus ei ole korkealla silloin, kun suurempia asioita pyörii mielessä.
Akuutin kriisin jälkeen nousee stressireaktioita. Jotkut lamaantuvat täysin, eivätkä saa oikein mistään heti kiinni. Toisilla nousee viha, kiukku ja hyökkääminen. Toiset tuntuvat välttelevän väistämättömän todellisuuden kohtaamista. Kaikki ovat täysin normaaleja reaktioita, joiden voimakkuus toki vaihtelee yksilöllisesti. Tunteiden hyväksyvä salliminen ja empaattinen kohtaaminen ovat tärkeitä, ja ammattiavun pariin on syytä ohjata silloin, kun kovin voimakas reagointi ei mene ohi.
Ajan myötä muutoksen hyväksyy ja sopeutuu. Toiset nopeammin, toiset hitaammin. Ennen pitkää kuitenkin on ymmärrettävä, ettei paluuta entiseen enää ole. Vaihe voi kestää pitkäänkin ja olla erityisen hankala yksilölle, kun totutusta ei haluaisi päästää irti. Tässäkin vaiheessa dialogi on todella tärkeää. On hyvä pysähtyä miettimään, että vanhassa myös oli sekä hyviä että huonoja puolia, kun tilannetta tarkastellaan kokonaisuuden kannalta. Uusi ei myöskään ole täydellinen, ja ehkä vanhasta voi ottaa mukaan joitakin hyviä puolia uuteen.
Hyväksynnän jälkeen muutokseen on valmis henkisesti sitoutumaan. Silloin on valmis opettelemaan uuden kanssa elämistä, uusia taitoja ja tapoja toimia, uusien ihmisten kanssa. Ajoittain joudutaan kuitenkin vielä kohtaamaan pelkoja ja epävarmuutta, mutta samalla uusien taitojen ja itseluottamuksen karttuessa myös innostus ja ilo näkyvät.